Harrastuksena hukkahajut

Teksti, kuva ja video: Kirsi Loijas

Artikkeli on julkaistu Kuulo- ja tukikoiralehdessä 2/2017, joka ilmestyi loka-marraskuun vaihteessa 2017. Lehti on postitettu osalle jäseniä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita viikolla 44. Osalle lehti postitetaan viikolla 45.

 

Yleistä Hukkatiimistä


Hukkatiimissä havaitaan susia

Hukkatiimi on Koirapalvelu Vihmerän pilottihanke, joka syntyi tarpeesta saada yksi lisäkeino susien havaitsemiseen. Alueella oli ääni- ja jälkihavaintoja sekä koirien reagointia, mutta ei tassumerkintöjä. Suden vaikuttivat kuitenkin liikkuvan hyvin lähellä asutuksia.

Hukkakoira on koulutettu tunnistamaan ja ilmaisemaan suden haju. Koulutus tapahtuu hyvin samanlaisin metodein kuin esimerkiksi diabeteskoiran koulutus. Koiralle koulutetaan irrallisena käytösmalli ilmaisuun, koulutetaan tunnistamaan haju ja erottelemaan se muista hajuista, yhdistetään ilmaisu ja sitten vielä yleistetään monenlaisiin ympäristöihin. Koulutushajuna käytettiin suden lumivirtsaa, jota saatiin yhteistyökumppanilta Ranuan eläinpuistosta.

 

Hukkakoira ei jäljestä turvallisuussyistä

Hukkakoira ei jäljitä hajua vaan havaitsee sen ja kertoo siitä ohjaajalleen. Tämä on turvallisuustekijä, sillä tarkoitus on, että koira pysyy ohjaajan lähellä eikä lähde hajun perään. Jäljestämistä tehdään tilanteissa, joissa on tarve kartoittaa suden kulkureittiä esimerkiksi rakennusten tai tuotantoeläinten ulkoalueiden lähellä.

Hukkakoiria voidaan käyttää tarkistamaan näköhavaintoja tai tunnistustehtävissä esimerkiksi petohyökkäysten yhteydessä. Hukkakoirat myös lenkkeilevät laajalla alueella. Mikäli alueella tulee spontaaneja ilmaisuja, niistä tiedotetaan Hukkatiimin Facebook- ryhmässä. Näin alueen asukkailla on tieto, että sillä hetkellä alueella liikuttaessa on syytä noudattaa varovaisuutta. Mahdollisuuksien mukaan käydään myös pyynnöstä liikkumassa halutulla alueella niin sanotusti tarkistamassa.

Meidän tarinamme

Charmin työkäytösten koulutus diabetes- ja kuulokoiraksi oli vielä kesken, kun Irene alkoi kertoa uudesta hankkeestaan, Hukkatiimistä. Asia ei ollut henkilökohtaisesti minua koskettanut: en ollut susien enkä susihavaintojen kanssa missään tekemisissä aikaisemmin. Oletin, että nehän asustavat siellä korvessa, ei niitä meidän lähellä ole. Hanke vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta. Irene vähän vihjaili että Charmille olisi paikka Hukkatiimissä, jos vain haluan. Minusta piti saada ensin työkäytökset valmiiksi. Kiinnostuin kuitenkin asiasta. Kun työkäytökset alkoivat olla vahvoja, aloitimme hukkatiimissä hieman muita myöhemmin, maaliskuun 2017 puolivälissä.

Kuvassa musta labradorinnoutaja makaa polulla ja katsoo ylöspäin kohti kameraa. Kuvan alareunassa näkyvät kuvan ottaneen ihmisen jalat.Ensin harjoittelimme uuden ilmaisun. Charmillahan oli jo kaksi ilmaisukeinoa ennestään, joten piti keksiä uusi hukkahajuja varten. Ilmaisuksi valikoitui maahan meno siten, että etutassut ovat kenkäni päällä. Kohdetyöskentelyyn tottuneelle Charmille ilmaisun oppiminen tapahtui nopeasti. Muutaman päivän jälkeen aloitimme myös ensimmäiset tutustumiset kohdehajuun. Maaliskuun lopussa teimme jo harjoituksia ulkona ja huhtikuun puolessa välissä, kuukausi tiimiin liittymisen jälkeen, teimme jo vaativia erotteluharjoituksia (susi- koira) ja hajujen etsimistä maastossa.

7. toukokuuta 2017 oli huikaiseva päivä. Kävimme ensimmäisen kerran maastossa paikalla, jossa oli näköhavaintoja. Oletin Charmin tarvitsevan vielä paljon treeniä, jotta maastoilmaisut aukeaisivat. Varsinaisilla jäljillä olivat jo Irene ja Piia käyneet edellisenä päivänä, joten lähestyimme paikkaa vähän eri suunnasta. Kävelimme näköhavaintopaikan viereistä metsätietä.

Yhtäkkiä Charmi alkoi vetää ilmavainua näköhavaintopaikan suunnasta ja tuli tekemään hukkailmaisun. Olin ihan ihmeissäni, ja kysyin mieheltäni Esalta, provosoinko ilmaisuun. Esan vastaus oli että en, joten oli pakko uskoa, että ilmaisu oli oikea, ja palkita koira. Charmi teki vielä useita ilmaisuja supan reunalla liikkuessamme. Aika huikea oli tunne kotiin palatessa: ensimmäinen kerta oikeilla hajuilla, ja heti ilmavainuilmaisu!

Siitä se sitten alkoi maastoharjoittelu. Kävimme varmoilla näköhavaintopaikoilla vahvistamassa ilmaisuja maastossa.

Paikoilla joissa oli jälkiä, kävimme opettelemassa jälkien tunnistamista sekä hajun tarkistamista ja ilmaisua. Tässä vaiheessa alettiin myös tiedottaa laajemmin toiminnastamme. Kerroin meistä myös muutamalle tutulle suurpetoyhdyshenkilölle. Sainkin kesäkuun alussa pyynnön käydä tarkistamassa näköhavainto ja kääk, se havainto oli ihan meidän kotitien risteyksessä!

Kävimme liikkumassa alueella, ja kyllähän siellä ilmaisuja tuli.

Artikkeli jatkuu videon jälkeen. Videolla puhutaan suomea. Suomenkieliset tekstit saat näkyviin ruudun oikeasta alareunasta.

Saimme siis vahvistettua näköhavainnon oikeiksi. Kesän mittaan olemme käyneet pyynnöstä tarkistamassa muutamia näköhavaintoja. Lisäksi kävimme kerran tilalla, jossa oli ollut petohyökkäys.

Hukkakoiran omistajana elämä on muuttunut jännittäväksi. Ennen tuli liikuttua melkein missä vaan huoletta. Nyt on käynytkin sitten niin, että jopa meidän omissa lenkkeilymaastoissamme ja aivan talomme sekä kesämökkimme läheisyydessä (kilometrin säteellä kummastakin) Charmi on tehnyt ilmaisuja. Kerran ilmaisun yhteydessä tehtiin niin sanottu uusi jälkihavainto, josta kukaan ei vielä ollut ilmoittanut Tassuun. Tämä on tietysti vaikuttanut omaan toimintaamme esimerkiksi koiran irti pitämisessä.

Hukkatiimiin liittyminen on opettanut minulle paljon. Olen oppinut lukemaan koiraani: havaitsen jo aika hyvin milloin Charmi on hajulla, ja tiedän odottaa, että ilmaisu voi kohta tulla. Näköhavaintojen aika on ollut usein tiedossa. joten treenikäyntien yhteydessä olen oppinut tunnistamaan ja yhdistämään koiran erilaisia käytöksiä eri-ikäisiin hajuihin. Normaalisti Charmi liikkuu pitkässä liinassa sen mitan rajoissa. Kun se havaitsee hajun, niin liinaa saa kerätä käteensä, ja koira pysyy lähempänä. Jos haju on vahva, niin ilmaisu on hyvin vaativaa: Charmi raapii ja näykkii ja pakottaa pysähtymään, että pääsee ilmaisemaan, ja pysyy aivan vieressä. Kokiessaan tilanteen vaaralliseksi Charmi ei suostu etenemään, eikä anna minunkaan edetä. Vanhemmilla hajuilla käytös on rennompaa ja ilmaisut rauhallisempia.

Charmi tekee hukkailmaisut sekä minulle että Esalle, ja onpa tainnut jokusen kerran ilmaista Irenellekin kun ollaan oltu yhdessä treenaamassa. Erityisen ylpeä olen siitä, että Charmi osaa tunnistaa kaikki työkäytöksensä, ja tekee ääni-ilmaisut ja matalien ilmaisut myös silloin kun ollaan hukkahajuilla.