Hyötykoirakin voi harrastaa

Teksti: Tiina Vanhanen
Artikkeli on julkaistu Kuulo- ja tukikoiralehden numerossa 1/2018.

Valtakunnallista koiranpäivää vietettiin taas 24. huhtikuuta. Suomen Kennelliitto on julistanut tämän vuoden teemaksi on “Koiraharrastus yhdistää”. Teemalla halutaan muistuttaa yhdessä tekemisen tuomasta hyvinvoinnista niin koiralle kuin ihmisellekin.

Myös monet kuulo- tai tukikoirat sekä sellaisiksi koulutuksessa olevat harrastavat kaikenlaista. Se, saako koiran kanssa harrastaa, onkin yksi yleisimmistä koulutusta harkitsevien kysymyksistä. Kyllä saa! Koiran hyvinvointi on yhdistyksen eettisten ohjeiden ykköskohta, ja harrastus voi parhaimmillaan edistää paitsi koiran fyysisiä, myös henkistä hyvinvointia. Harrastusta valitessa kannattaa kuitenkin pohtia, miten se sopii yhteen koiran tulevan tehtävän kanssa, ja jutella myös yhteistyökouluttajiemme kanssa.

Kyselimmekin koulutuksessa olevilta ja jo valmiilta koirakoilta harrastuksista. Tässä muutamia esimerkkejä!

 

Gismo näyttelyissä ja agilityradalla

Kuva: Nina Leppänen

Perhoskoira seisoo A-muotoisen esteen päällä. Sillä on yllään vihreät liivit. Taustalla sininen taivas ja puita.

 

 

“Aloitettiin näyttelyura vähän yli vuosi sitten eli jotain toukokuun lopulla 2017.  Gismolla on potentiaalia komeuden vuoksi näyttelyihin, ja näyttelyissä kivaa omistajalle sekä koiralle”, kertoo perhoskoira Gismon emäntä Nina. Nina aikoo myös aloittaa Gismon kanssa agilityn. “Olemme testanneet agilitya. Gismo rakastaa antaa mennä vaan!” Gismo aloitti kuulokoirakoulutuksen tänä keväänä.

 

Jalo on arjessa ilona

Kuva: Eija-Liisa Tuomela

Japanese chin istuu lattialla. Koiralla on vihreät liivit, joissa lukee KOULUTUKSESSA -- ÄLÄ HÄIRITSE

 

Jalo harrastaa suuren talomme ihmisten kaverikoirana toimimista ja ilahduttamista”, kertoo japanese chin Jalon emäntä Eija-Liisa. Myös Jalo aloitti kuulokoirakoulutuksen tänä keväänä.

 

Rally-toko on auttanut Midasta ja Timoa kommunikoinnissa

Kuva: Timo Heino

Tumma lattia. Oikealla seisoo hahmo tummissa vaatteissa, hän näjyy vyötäröön saakka. Hän pitää hihnaa, jonka toisessa päässä maassa makaa karvaton koira. Koiralla on vihreät liivit ja se katsoo ylös kohti ihmistä.

 

Amerikankarvatonterrieri Midas harrastaa isäntänsä kanssa rally-tokoa, lajia, jossa tarkoitus on suorittaa koiran kanssa rata yhdessä hyvällä kontaktilla ja häntä heiluen.

“Monesta syystä mietin aikoinani, mitä voisin harrastaa Midaksen kanssa. Lopulta löysimme rally-tokon, joka sopi meille molemmille paremmin kuin hyvin, varsinkin löytäessämme jossain vaiheessa monia uusia tapoja kommunikoida. Aloittaessamme harjoittelua eteen tuli monta asiaa, jotka vaikuttivat omalla tavallaan Midaksen kuulokoirakoulutukseen, sekä toimintaan kuulokoirana”, Timo pohtii.

“Midaksen kohdalla on jumpattu aina paikoillaan olemisen tuskaa. Rally-tokossa on paljon kontaktia ja erilaisia tehtäviä koiralle. Tämä vaikutti alkuun paikoilla olemiseen omalla paikalla, jossa Midas alkoi odottaa seuraavaa ohjetta, vaikkei sellaista ollut tulossa missään muodossa. Tämän kohdan ohittamiseen meni oma aikansa, mutta sen jälkeen harrastaminen ei ole vaikuttanut työskentelyyn muuten kuin positiivisesti. Rally-toko on antanut paljon lisää meidän kommunikaatioon sekä kontaktiin erilaisissa tilanteissa, eikä ole haitannut työntekoa.”

Timolle ja Midakselle rally-toko on mukavaa yhdessäoloa.
“Emme ole koskaan osallistuneet virallisiin kisoihin vaan olemme harrastaneet rallytokoa omaksi iloksemme. Toki olemme kerran osallistuneet epävirallisiin kilpailuihin kokeilumielessä.”

Oikeisiin kisoihinkin Midaksen kanssa voisi mennä liivit päällä. Suomen Palveluskoiraliiton hallitus päätti vuonna 2016, että kilpailun tuomari voi myöntää poikkeusluvan kuulo- tai tukikoiralle liivin tai merkkien käytölle, jos osallistuja  voi esittää koiran ID-kortin.

Mitä kuulo- ja tukikoirat harrastavat? Kerro meille!

Valtakunnallista koiranpäivää vietetään taas 24.4. Suomen Kennelliitto on julistanut tämän vuoden teemaksi on “Koiraharrastus yhdistää”. Teemalla halutaan muistuttaa yhdessä tekemisen tuomasta hyvinvoinnista niin koiralle kuin ihmisellekin.

Myös monet kuulo- tai tukikoirat sekä sellaisiksi koulutuksessa olevat harrastavat kaikenlaista. Lehdessämme olemme esitelleet kaikkea koiratanssista hukkahajuihin. Seuraava lehtemme ilmestyy sopivasti touko-kesäkuussa, ja siihen haluaisimme kerätä kuvia ja pieniä tarinoita siitä, missä kaikissa puuhissa yhdistyksemme koulutuksessa nyt tai aiemmin olleita koiria nähdään!

22.4. mennessä lähetetyt kuvat, videot ja kertomukset julkaistaan täällä verkkosivuillamme tarpeen mukaan lyhennettyinä ja myöhemmin lehdessä. Viimeistään 6.5. lähetetyt materiaalit ehtivät vielä lehteen.

Jos lähetät materiaalia, kerrothan ainakin tämän: koiran nimi ja rotu, mitä harrastaa, kauanko on harrastanut, kuka on ottanut valokuvan koirasta, ja saako kuvaajan ja tekstin kirjoittajan nimet julkaista (voidaan myös lyhentää, esim. Matti Meikäläinen –> Matti M. tai M.M.)

info@koiratukena.fi

Koira, jolla on päässä Hyvärilä-pipo
Kuva: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry

Jutut ja kuvat kevätkauden lehteen viimeistään 6.5.2018

Yhdistyksen lehti ilmestyy tänäkin vuonna kahdesti, seuraavan kerran touko-kesäkuussa. Kuulo- ja tukikoiralehdessä julkaistaan julkaistaan yhdistyksen tiedotteita, koirien kuulumisia, reportaaseja ja vinkkejä koira-arkeen. Lehti toteutetaan pääasiassa vaaehtoisvoimin. Lehti lähetetään painettuna yhdistyksen jäsenille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Myöhemmin se julkaistaan myös netissä. Lisäksi yksittäisiä juttuja voidaan sovitusti julkaista täällä verkkosivuillamme.

Kiinnostaisiko sinua lehteen kirjoittaminen? Onko sinulla ja koirallasi vaikka harrastus, josta haluaisit kirjoittaa? Tai haluaisitko jakaa kokemuksiasi? Teksti voi olla julkaistu myös aiemmin vaikka omassa blogissasi. Myös esimerkiksi valokuvat, piirrokset, koiranruokareseptit, sarjakuvat, yms. ovat tervetulleita. Lehdessä voi käyttää suomea, ruotsia ja englantia. Viittomakielisiä videoita voidaan julkaista yhdistyksen blogissa ja laittaa lehteen maininta aiheesta. Myös toiveita jutuista voi esittää, vaikkei itse haluaisi lehteen kirjoittaa.

Kaikki seuraavan lehden jutut tulee toimittaa järjestösihteeri Tiina Vanhaselle viimeistään sunnuntaina 6.5. sähköpostitse: info@koiratukena.fi

Oikoluemme jutut. Lehden päätoimittaja ja taittaja on Jasmin Pyykkö. Lehdessä voi myös olla ostettua mainossisältöä.

Kuvituskuva. Kuulo- ja tukikoiralehden 1-2016 kansi. Kuvassa kaksi kuulokoiraa: etualalla bostoninterrieri, takana isompi musta koira.

Viitotaan vähän: esittelyt

Teksti: Tiina Vanhanen
Artikkeli on aiemmin julkaistu Kuulo- ja tukikoiralehden numerossa 2/2017

 

Yhdistyksemme toiminnassa on mukana monenlaisia ihmisiä. Mukana on myös paljon viittomakielisiä sekä sellaisia, jotka puhutun kielen lisäksi käyttävät viittomia. Jos et osaa viittoa, mutta haluaisit oppia, on hyvä aloittaa sormiaakkosista!


Vähän viittomakielistä

Mitä tarkoitan kun puhun viittomakielestä ja viittomista? Koska olemme Suomessa, puhun suomalaisesta viittomakielestä ja niistä viittomista, joita siinä käytetään. Eri maissa käytetään eri viittomakieliä: Suomessa yleisesti käytettyjä viittomakieliä ovat suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Ne ovat sukukieliä keskenään. Suomenruotsalainen viittomakieli on hyvin pieni kieli, ja sitä käyttävät yleensä ihmiset, jotka elävät suomenruotsalaisessa kulttuurissa. Se on eri kieli kuin ruotsalainen viittomakieli.

Kielirajat ovat erilaisia kuin puhutuissa kielissä: Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään amerikkalaista viittomakieltä, joka on ihan erilaista kuin brittiläinen viittomakieli. Aina joskus joku ihmettelee, että eikö se viittomakieli ole muka kaikkialla samaa. Ei ole! Eivät viittomakielet ole tipahtaneet taivaasta valmiina. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat luoneet ne ajan saatossa – ihan kuten puhututkin kielet.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen. Huom! Suomalaisen viittomakielen sormiaakkosten joistakin aakkosista on useampi hieman toisistaan eroava versio. Tässä kustakin aakkosesta on esitelty vain yksi versio, ja ne on esitetty oikeakätisesti. Voit tehdä samat kirjaimet myös peilikuvana vasemmalla kädellä. Katso muita versioita Suomi-viittomakieli -nettisanakirjasta

Kuvasarja suomalaisen viittomakielen sormiaakkosista

Viittomia ja sormiaakkosia

Viittoma on vähän kuin puhutussa kielessä sana: se tarkoittaa sitä, mitä tiettyä asiaa teemme yhdellä tai kahdella kädellä, kun haluamme ilmaista yhden tietyn asian. Esimerkiksi ”koira” viitotaan taputtamalla kaksi kertaa avokämmenellä omaa lannetta – vähän kuin kutsuisit koiraa. (video Suvi-palvelussa)

Sormiaakkosilla ilmaistaan esimerkiksi ihmisten ja paikkojen nimiä, jos niille ei ole omia vakiintuneita viittomia. Eri viittomakielissä on erilaisia sormiaakkosia. Kun ilmaisemme jonkin asian sormiaakkosilla, teemme kirjaimet kädellä peräkkäin, vähän kuin kirjoittaisimme.

MINÄ OLEN…
Kun haluat esitellä itsesi yksinkertaisesti, osoita itseäsi etusormella, ja sen jälkeen sormita nimesi sormiaakkosilla kirjain kerrallaan.

KUKA SINÄ OLET?
Jos haluat kysyä sitten keskustelukumppanisi nimeä, osoita häntä etusormella ja nosta kulmakarvojasi kysyvästi. Keskustelukumppanisi voi kertoa nimensä sormiaakkosilla ja sen jälkeen kertoa sinulle esimerkiksi oman viittomansa. Monilla viittomakielisillä ja viittomakielisessä yhteisössä toimivilla on oma viittomanimi. Koska nimen kertominen sormiaakkosilla on hidasta, on tapana antaa tällaisia lempinimiä. Ne voivat liittyä esimerkiksi henkilön ulkonäköön tai luonteeseen. (esimerkkejä viittomanimistä Viittomakielisessä kirjastossa)

TUO ON MINUN KOIRANI
Kun haluat esitellä oman koirasi, voit viittoa vaikka näin: jos koira on lähellä, osoita sitä etusormellasi.
Avokämmen rinnallesi: MINUN
Avokämmenellä lanteen taputus kahdesti: KOIRA (video Suvi-palvelussa)

Olet juuri viittonut ”Tuo on minun koirani”. Sitten voit vaikka sormiaakkosilla kertoa sen nimen.
Haluatko oppia lisää viittomia? Katso täältä lisää! Suvi.viittomat.net

 

Voiko tuokin olla työkoira?

Teksti: Tiina Vanhanen
Lähde: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n tilastot

Juttu on aiemmin julkaistu Kuulo- ja tukikoiralehdessä 2/2017. Näköislehti on luettavissa kokonaisuudessaan Issuu-palvelussa.


Millainen koira koulutukseen?

Monen kuulo- ja tukikoiran koulutusta harkitsevan ensimmäinen kysymys yhdistykselle on, millainen koira koulutukseen sopii. Voikohan juuri se meidän koira rotunsa puolesta olla koulutukseen sopiva?

Kysymys on hyvä ja tärkeä. Käytäntö on vuosien varrella osoittanut, että koulutuksessa rotu ei ole kaikki kaikessa. Tärkeää on koiran luonne: onko se rohkea, suojeleeko se liikaa, onko sillä tarmoa ilmaista asiansa käyttäjälleen, vaikkei tämä olisi kovin hyvällä tuulella, tai edes hereillä.

Tietenkin joidenkin rotujen edustajissa on enemmän sopivia koiria kuin toisissa. Koiraa ei kuitenkaan ole aina karvoihin katsominen, kuten tilastojemme hajonta osoittaa.

Valtava rotujen hajonta

Eri tehtävissä olevia koiria on yhdistyksemme piiristä valmistunut vuosien varrella yli 40. Joukossa on kuulokoiria, tukikoiria, ääniapulaisia ja tukiapulaisia. Näistä koirista noin puolet on tilastoissamme rotujensa ainoita edustajia.

Valmiissa koirissa suurimmat yksittäiset ryhmät ovat labradorinnoutaja (5 koiraa) ja villakoirat (5
koiraa). Mukana on myös muutamia monirotuisia sekä joitakin kahden, kolmen koiran roturyhmiä. Labradorinnoutaja on Suomen Kennelliiton tilastojen mukaan ollut viime vuosina Suomen suosituin koirarotu. Tämä vaikuttanee myös rodun suhteelliseen suosioon tässä ryhmässä. Labradorinnoutajat ovat myös tunnetusti varsin miellyttämishaluisia, mistä voi koulutuksessa olla etua.

Koulutuksessa tällä hetkelläkin on laaja skaala eri koiria, beauceronista kääpiövillakoiraan. Koulutettavia koiria on ennätykselliset lähes 30, ja joukossa on vain kaksi samanrotuista koiraa. Mukana on nytkin muutama monirotuinen koira. Koska hajontaa on niin paljon, emme yksityisyyden suojan takia julkaise tässä taulukkoa kaikista koirista. Se ei paljoa olennaista asiasta ehkä kertoisikaan. Suurista linjoista kerromme kuitenkin mielellämme.

Teksti jatkuu kuvan alla.

Musta kääpiövillakoira ilmaisee ihmiselle jotakin tassulla kädelle painamalla. koira katsoo ylöspäin kohti ihmistä, jolla on punainen pusero. Molemmat istuvat raidallisella sohvalla. Tekstissä kuva: Kuva: Minna Tallberg

 

Pieniä ja keskikokoisia koiria

Koirissa toistuvat kohtalaisen alhaiset säkäkorkeudet. Koirien rotumääritelmiä katsoessa arviolta alle 40- ja 30- senttimetriset säkäkorkeudet ovat hyvin yleisiä. Tämän jälkeen yleisiksi nousevat noin 50-senttiset säkäkorkeudet. Tätä taustaa vasten ei yllätäkään, että luokituksiltaan yleisiksi nousevat noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat (FCI 8) sekä seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9).

Pienten koirien kanssa on usein helpompaa liikkua julkisissa liikennevälineissä kuin isojen. Sekä valmiissa että koulutuksessa olevissa koirissa on kuitenkin myös isoja koiria. Tärkeää onkin se, millaisen koiran juuri koiran käyttäjä haluaa elämäänsä.

Työ ei vaadi kokoa, vaan päätä

Toisin kuin monella muulla hyötykoiralla, kuulokoiran perustyö ei vaadi sen keholta paljoa. Kuulokoiran työssä ehdottomasti tärkeintä on koiran pää: ei vain ne korvat, vaan kyky hoksata, että tietyt äänet tulee ilmaista tietylle ihmiselle. Kenties siksi villakoirat loistavat tilastoissa, tunnetaanhan ne usein älykkäinä koirina. Äänen ilmaisu on karkeasti yksi temppu muiden joukossa, vaikka työ onkin paljon kaikkea muutakin.

Tukikoirissa on kuulokoiria hieman enemmän hajontaa. Tehtävät voivat siis vaatia koiralta muutakin kuin esimerkiksi hajutyötä. Diabeetikon tukikoirat, suurin tukikoiraryhmämme, voivat olla kehoiltaan melkein millaisia tahansa. Kovin lyhytkuonoisilla roduilla voi kuitenkin olla toisinaan vaikeuksia haistelussa.

Miten sitten pitäisi valita koira?

Kaikille kuulo- ja tukikoiraa harkitseville voi rotuvalinnasta sanoa ainakin sen, että rotuun kannattaa tutustua tarkasti. Onko rotua yleensä erityisen haastavaa kouluttaa? Onko sillä taipumusta suojeluun? Entä onko sillä paljon fyysisiä sairauksia? Esimerkiksi kivut voivat heikentää koiran kykyä tehdä työnsä, eettisistä kysymyksistä nyt puhumattakaan.

Ennen kaikkea kannattaa hankkia juuri omaan elämään sopiva koira. Vaikka rodun olisi valinnut kuinka tuki- tai kuulokoiran työ silmissä, matkalle voi tulla yllätyksiä. Ehkä koira nyt vaan ei sovikaan koulutukseen. Ehkä koulutus ei itselle olekaan ajankohtaista, kun koira olisi sen vaaditun vuoden ikäinen. Tarkoitus on hankkia uusi perheenjäsen vuosiksi eteenpäin.

Eikä se rotukaan ole ihan koko asia. Rotu antaa suuntaa sille, minkä kokoinen ja luonteinen koirasta ehkä voi tulla. Monirotuisiakin koiria on koulutuksessa ollut, ja on nytkin. Tilastoissa on myös niin sanottuna rescue-koiria. Ei menneisyys ole este, jos koira nyt on hyvinvoiva ja koulutukseen sopiva.

Harrastuksena hukkahajut

Teksti, kuva ja video: Kirsi Loijas

Artikkeli on julkaistu Kuulo- ja tukikoiralehdessä 2/2017, joka ilmestyi loka-marraskuun vaihteessa 2017. Lehti on postitettu osalle jäseniä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita viikolla 44. Osalle lehti postitetaan viikolla 45.

 

Yleistä Hukkatiimistä


Hukkatiimissä havaitaan susia

Hukkatiimi on Koirapalvelu Vihmerän pilottihanke, joka syntyi tarpeesta saada yksi lisäkeino susien havaitsemiseen. Alueella oli ääni- ja jälkihavaintoja sekä koirien reagointia, mutta ei tassumerkintöjä. Suden vaikuttivat kuitenkin liikkuvan hyvin lähellä asutuksia.

Hukkakoira on koulutettu tunnistamaan ja ilmaisemaan suden haju. Koulutus tapahtuu hyvin samanlaisin metodein kuin esimerkiksi diabeteskoiran koulutus. Koiralle koulutetaan irrallisena käytösmalli ilmaisuun, koulutetaan tunnistamaan haju ja erottelemaan se muista hajuista, yhdistetään ilmaisu ja sitten vielä yleistetään monenlaisiin ympäristöihin. Koulutushajuna käytettiin suden lumivirtsaa, jota saatiin yhteistyökumppanilta Ranuan eläinpuistosta.